27.1.2015

"Eletään paremmin kuin muut"

Minulla on ollut ihailtavalla elämänasenteella elänyt isotäti. Tämä suvun teräsmummu nukkui pois pari vuotta sitten, takanaan reilut yhdeksänkymmentä elettyä ja koettua vuotta. Kunnioitettava ja paljon nähnyt elämä. 
Elämä ei ehkä hänellä(-kään) mennyt ihan niin kuin perushaaveisssa oli. Tiedättehän; aviomies, lapset, unelma-ammatti, toimeentulo, terveys, koti, harrastukset jne. Isotädin elämässä oli yksinhuoltajuus, lapsen menetys, niukka toimeentulo, vakava sairastuminen väijyi taustalla.
Silti hän osasi nauttia, tehdä haluamaansa, elää ja jakaa huomiotaan ympärilleen. Aina oli kiinnostunut toisen elämästä, jaksoi kannustaa, ei arvostella, iloitsi toisen onnistumisista. Läheisille tuen ja ilon tuottaminen olivat aina etusijalla. Silloin tällöin hän yllätti läheisensä matkalla, kaivatulla tavaralla tms. Itselleenkin hankki haaveilemansa asunnon ja kalusti sen vaatimallaan arvokkuudella. Vaatteet ja asusteet olivat sävysävyyn. Korut tarkoin harkittuja, kengät samoin. Kampaus aina kohdillaan, kynnet lakattuina. 
Elettyä elämää hän oli kokenut jo pitkään, ennen kuin minun muistikuvan hänestä alkoivat. Eli tunsin tämän teräsmummu-vaiheen. Näin vain sen ansaitun nautinnon vaiheen. Ja ihailin.

Mistä löytäisi saman asenteen? Periksiantamattomuuden, yrittelijäsyyden, rohkeuden tehdä omia ratkaisuja, päättäväisyyden.
Vaikkei aina elämä mennyt mallilleen, mottona oli "Eletään paremmin kuin muut"-idea. Vaikkei siihen käytännössä olisikaan mahdollisuus, ei jäädä tuleen makaamaan. Eikä surkuttelemaan. Ei edes valittamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti