27.1.2015

"Eletään paremmin kuin muut"

Minulla on ollut ihailtavalla elämänasenteella elänyt isotäti. Tämä suvun teräsmummu nukkui pois pari vuotta sitten, takanaan reilut yhdeksänkymmentä elettyä ja koettua vuotta. Kunnioitettava ja paljon nähnyt elämä. 
Elämä ei ehkä hänellä(-kään) mennyt ihan niin kuin perushaaveisssa oli. Tiedättehän; aviomies, lapset, unelma-ammatti, toimeentulo, terveys, koti, harrastukset jne. Isotädin elämässä oli yksinhuoltajuus, lapsen menetys, niukka toimeentulo, vakava sairastuminen väijyi taustalla.
Silti hän osasi nauttia, tehdä haluamaansa, elää ja jakaa huomiotaan ympärilleen. Aina oli kiinnostunut toisen elämästä, jaksoi kannustaa, ei arvostella, iloitsi toisen onnistumisista. Läheisille tuen ja ilon tuottaminen olivat aina etusijalla. Silloin tällöin hän yllätti läheisensä matkalla, kaivatulla tavaralla tms. Itselleenkin hankki haaveilemansa asunnon ja kalusti sen vaatimallaan arvokkuudella. Vaatteet ja asusteet olivat sävysävyyn. Korut tarkoin harkittuja, kengät samoin. Kampaus aina kohdillaan, kynnet lakattuina. 
Elettyä elämää hän oli kokenut jo pitkään, ennen kuin minun muistikuvan hänestä alkoivat. Eli tunsin tämän teräsmummu-vaiheen. Näin vain sen ansaitun nautinnon vaiheen. Ja ihailin.

Mistä löytäisi saman asenteen? Periksiantamattomuuden, yrittelijäsyyden, rohkeuden tehdä omia ratkaisuja, päättäväisyyden.
Vaikkei aina elämä mennyt mallilleen, mottona oli "Eletään paremmin kuin muut"-idea. Vaikkei siihen käytännössä olisikaan mahdollisuus, ei jäädä tuleen makaamaan. Eikä surkuttelemaan. Ei edes valittamaan.

25.1.2015

Harmaan ja mustan seuralaisuus


Tässä on tovi menty siipi maassa -fiiliksellä. Vielä kun vaatekaapin avaa, eteen avautuu kokolailla musta-harmaa-skaala. Liekö valinta tylsyyttä vai turvallisuutta kuvaavaa? Pah!
 Minulle ne vain omat muodostuneet "omiksi". En olisi yhtään omillani punaisessa, violetissa enkä edes keltaisessa. Turha hakea siis "pirteistä" väreistä voimaa. Menen näillä omilla, mustalla ja harmaalla.
 Ei käy kieltäminen, etteikö olisi helppoa yhdistellä ylä- ja alaiosia ristiin. Ja ovatpa nuo värit suht' ajattomiakin. 
Merkkiuskollisuus näkyy ja samalla myös takaa vaatteiden kestävyyden, mukavuuden, jopa tyylin vuodesta toiseen. Aika klassisella ja hillityllä linjalla mennään.

Usein mieleen tulee aamulla pukiessa, että jotain muutosta on keksittävä. Näin ollen huivit ja kaulaliinat tulevat vaihtoehdoiksi. Vaihtoehtoja on kaappiin kertynyt liki sata. Aamufiiliksen mukaan sieltä jonkun "koristeeksi" sipaisen. Huomaan myös rytmittäväni kengät jollain tapaa samaan. Omaan fiilikseeni tukien.


Turvallisella mustalla ja harmaalla on valta näissäkin. Suosikkini vaatevarastossa on myös beige.



Farkut tummana tai vaaleampana kuuluvat myös suosikkeihini. Tänä vuonna olen tykästynyt hippuselliseen tumman sinistä. 

 Kevättä ja pirteämpää fiilistä odottelen. Kevään tullen löytyy onneksi jotain raikkaampaa. Kenties mielellekin.

24.1.2015

Nojatuoli? Sohva? Lamppu? Taso?

Olen jo vuoden verran kerännyt mielessäni sekä kuvina ideoita hävitetyn pianon kustannuksella. Olohuoneessamme oli ennen 'möhkäle' eli Fazerin mahonkinen piano. Juu, ei sopinut muuhun sisustukseen lainkaan, mutta minkäs voit. Flyygeli olisi kyllä sopinut... Jos ihan rehellisiä ollaan, niin toimettomana olisi seisonut se flyygelikin, sillä eipä ole tullut harrastettua muutamaan vuoteen. Ja tilaakin olisi vienyt kohtuuttomasti arvoonsä nähden.

Tilalle siirsin toisen verhoilemistamme nojatuoleista kuva löytyy täältä. Toimii niinkin, mutta kun jotain uutta haluaisin. Olen yrittänyt pohtia, olisiko se kahden istuttava nojatuoli vai sohva? Löhötuoli lukemiseen vai lisäistumistilaa? Lisäksi ole etsinyt valaisimeen uutta varjostinta. Tämä yli viisitoista vuotta vanha Desing Stockholmin -valaisin ei ole enää tuotannossa ja uuden asentaminen vaatii säätämistä. Sen olen kyllä suunnitellut jo, mies luvannut toteuttaa.
Vai hankkisiko uuden valaisimen kokonaan? -Miellyttävämpi ajatus minulle!

En ole tarkoituksella ryhtynyt tuumasta toimeen. Odotan nimittäin niin kuumeisesti seniorijuniorin muuttamista omaan asuntoonsa. Sen seurauksena pääsisimme luomaan yhden huoneen uuteen kuosiin. Siitä visiota myöhemmin...

Nyt kuitenkin kevättä odotellessa kaipaisin jotain..





18.1.2015

Ihailtavaa tahdonvoimaa


<img 
Minulla on ympärillä ihastuttavia, etenkin ihailtavia ihmisiä, ystäviä ja läheisiä. Aina uudelleen ja uudelleen törmään mietteissäni ajatuksiin ja ihailuun, kuinka he saavatkin itsestään irti. He vain päättävät ja niin tule tapahtumaan. He vain löytävät väylät, onnistuvat, panostavat välillä enemmän, toisinaan kaikki näyttää sujuvan itsestään.
Löytyy tahdonvoimaa. Joku lenkkeilee, kohottaa kuntoaan ja ulkoista olemustaan. On vain päättänyt. Päivästä toiseen löytyy motivaatio ja halu.
Toinen taasen harrastaa juuri sitä, mistä vuosia on haaveillut. Siihen löytyy aika, vaikka työtilanteet kiristyvät ja 'oma aika' ei tunnu mitenkään päiväsä riittävän. Mutta silti harrastukseen kerkeää.
Eräät päättävät muuttaa elintapansa, pystyvät kieltäytymään kaikesta 'herkusta'. Löytyy selkärankaa, ei lipsumisia.
Useat jaksavat uskollisesti myös päivittää kirjoituksiaan. Minä olen just se tuuliviiri, silloin tällöin ja epätasaisesti. Huoh.
Ihailen suunnattomasti näitä tahdonvoimaisia ihmisiä. Kadehdin suorastaan heitä, tahtotila ja halu voittaa. Päätöksessä pysytään, oli tavoitteta saavutettu tai ei ihan. Ja tapahtuma on pitkäjänteistä, jatkuvaa, päämäärätietoista.
Onko se sitten luonteenpiirre vai persoonallisuus, joka ylläpitää tätä tahdonvoimaa? Onko se jokin tunnetila, joka palkitsee edistyessä? Onko se sittenkin selkärangassa ja tahdossa?
Yritän etsiä....