1.11.2014

Aikaa kokeilulle

En pystyisi käsittämään elämääni ilman käsillä tekemistä. En ihan ole 'kädet saveen'- ihminen,vaan enemmänkin sisäsiisti silittelijä. On niin miellyttävää hiplata kankaita, lankoja. Luoda mielikuva haluamastaan, etsiä siihen kangas, kaavat, mukailla niitä ja tuottaa se. Se itse tekeminen on aika nopeaa ja hmm...luovaa. 
Minulla on ollut reilun viikon ajan mielikuva rennosta, ryhdikkäästä ja mukavasta neuleesta. Neulomaan en ole jaksanut ryhtyä, tarkoituksena on saada viime talvena aloitetut neulokset pian päätökseen. Siispä etsin lomaviikolla tarpeisiini ja mielikuviini vastaavaa kangasta. Ei löytynyt, ei. 

Pettyneenä, luomisintoa täynnä, penkasin kangaskaappiani. Kuinkas ollakaan, sieltä löytyi viime talven ostoksia muutama metri. 
Alkoi se miellyttävin aivoriihi, eli minkä kankaan yhdistäisi mihinkin malliin. Kaikissa neuleissa ei ole ryhtiä ja kaikissa kaavoissa ei löydy haluttua ideaa.
  Värimaailma on tuttua minua. Tässä kaksi ekaa.
Alla näkyy mustaa neuletta. Ei onnistunut kokeilu. Musta neule oli liian löperöä. Halusin päällitikkaukset kaksoisneulalla ja se  se vasta loirotti. Saumat aaltoilivat ja pönöttivät. Aion pestä neuleen ja toivoa ryhtiä ja parannusta. Jotain pientä ryhtiä ilmestyi prässäämällä. Kiitos äitini neuvojen; kostea sideharso ja silitysrauta, tuplahöyryä ja loirottaminen hiukan väheni. No, paita kuuluu kategoriaan "jäähalliverme". Eli takin alla, lämmittämässä.
Harmaansinertävä neulos oli tukevampaa, siksi päädyin liiviin. Onnekseni reunat eivät loirota (vaikka kuva ehkä antaa sen käsityksen). Etuvarat olisin halunnut ns. päälle, enkä kappaleiden alle niin kuin ne nyt ovat. Mutta kokeiltuani tahtoani huomasin, etteivät istuneet. Niinpä luovutin.
 Päälletikkauksella sain reunat näyttävimmiksi. Olin suht tyytyväinen kaavoihin, saatan tehdä toisenkin liivin. Nopea tehdä ja helppo käyttää. Huivilla ja kengillä saa vaihtelua.

Edelleen minulla on mielikuva sellaisesta kollegemaisesta, rennosta neuleesta. En ollut kovin tyytyväinen mustan kaavoihin, telttamainen ja hihat huonosti istuvat. Etsintä jäi siis mieleen.
Päätin kokeilla raglahihalla. Mittailin kangasta ja kaavaa hiukan, aiemmat raglaversiot ovat kesäkankaita eli ohuita ja poimutettuja. 
Jostain oli käsiini jäänyt musta-harmaa, tiivistikkinen, ohuempi neulos. Pinta on sileä ja kangas aika raskas, muttei tönkkö. Pahoittelen, ettei tekele ole silitetty (äitinikin varmaan harmittelee), sillä silittäminen on aina edukseen tekeleelle. 
Tämä raglaversio miellytti enemmän kuin ensimmäinen musta. 
Vielä on jemmassa kolme ihan erilaista neuloskangasta, odottavat toteutusta. Tietty mielikuva kustakin alkaa hahmottua. Jotain persoonallista kun vielä keksisi. Tasku? Tere? Ruusuke? -Not. Mutta jotain....

Niin kivaa ja terapeuttista kuin ompeleminen ja näiden kyhääminen onkin, pännii aina se jälkien siivoaminen. Langanpätkää, pölyä, kangassoiroja leviää yllättävän pian ympärille. Itse projektiin ei tarvitse kuin tunnin, mutta se jälkisiistiminen -plääh.
Tänään sitäpaitsi aurinko antoi loistavan työvalon, pimeissä syksyn illoissa joutuu jo tihrustamaan tarkemmin.

Toivottavasti ensi viikolla löytyy aikaa muutamalle muulle visiolle. Kukahan haluisi parit koepinot, useammankymmentä tarinaa ja tuntisuunnitelmaa tehtäväkseen.... Mulle jäisi aikaa puuhasteluun.

4 kommenttia:

  1. Hienoa työtä! Sä olet niin ahkera!:) Mulla tossa ompelussa pännii eniten kaavavaihe. En jaksaisi millään sitä, vaan pitäisi heti päästä tekemään. Meidän keittiön pöytä on oikella korkeudella, mutta pinta on uurteinen, joten se ei oikein sovellu kaavojen piirtämiseen, siksikin tökkii..Kässätreffit pitäis järjestää!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etsitään sulle muutama vakiokaava, niitä helppo muokata ja simsalabim! - tulosta syntyy!

      Poista
  2. Hienoja tuli! Kässätreffit! Kannatan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ladyt! Ensin ideat kehiin, sitten kankaat ja EVÄÄT! Niillä onnistuu varmasti!

      Poista