Pikkupakkasia odotellen

Perinteiset kellokanervat ja sypressi saivat paikkansa terassien piharuukuissa. Melkeinpä jäi viime tinkaan istuttaminen, sillä ovat luvanneet pikkupakkasia. Ymmärtääkseni, sitten on myöhäistä. Nytkin hiukan epäilyttää, riittääkö kosteus, kerkeääkö vain jäätymään.

Ajatuksena oli laittaa matalaan, laakeaan ruukkun kellokanervaa ympäri ja keskelle maljan mentävä  tyhjyys. Näin joskus kuvan, jossa sitten siihen maljaan oli laitettu kynttilät palamaan. Omassa versiossa sinkkiämpäri tulee toimittamaan samaa virkaa. Sitä tuuletonta iltaa odotellessa, olkoon ämpärissä naapurin tädin pensaasta katkotut oksat. Nuo valkoiset marjat kestävät ulkona vielä tovin. 

Keskelle istutusta jäi väljää, muistikuvan malli saattaa toteutua jahka kesän jäljiltä oleva muratti siirtyy ajasta ikuisuuteen. Ja miten lie niiden pakkasasteiden kanssa...

Isolla terassilla muratti on enemmän voimissaan. En sitäkään tohtinut hävittää. Seurakseen se sai kylmäkestoisempia kasveja. Mieheni kauhuksi tykkään sytyttää pienen öljyroihukynttilän tuohon muratin ylle, siihen varustettuun pidikkeeseen. Käskystä sitten vahdin olkkarin sohvalta (?), ettei roihu leimahda välikattoon. Joo, en usko ollenkaan, että lieskat ikuna niin ylös... Joo joo, lupaan, lupaan!

Näillä mennään, pakkasia odotellen ja pienesti peläten pysyykö rapisematta. Illalla lyhdyt palamaan ja kutimet esiin. Syyslomatunnelmin!

PS. Pahasti multasormi jätti jälkensä...pah!