18.6.2014

Eilen havahduin tosiasiaan. Ystäväni kysyi, enkö enää kirjoita, kun maaliskuun jälkeen ei ole tekstiä?
Todellakin.
En ole ollut aktiivinen. Harmittaa. Ja siksi ehken alunperinkin pelkäsin tähän ryhtymistä. Olen niin tuuriuppoaja; kukin asia vuorollaan vie mennessään ja ajan. Ei tosin niin, ettäkö kaikki muu jää...

Kevät oli ajatusten aikaa. Kovasti pohditutti, mitä sitä elämällään tekisi.
Kuten olen kertonut, työssäni viihdyn kaikin puolin. Mutta jotain kaipaa... Yritystäkin oli vaan eipä se tuottanut toivottua tulosta. Onneksi olen oppinut ns. pettymään ja kulkemaan ei-niin-ruusuista-polkua. Uusia haateita odottaen, toivoen, etsien, janoten.

Joskin ajatustyötä on tullut tehtyä, on ollut pakko tehdä myös perheen eteen töitä. Kovilla vaatimuksista, aikaansaamisista, tavoitteista, huolehtimisista. Mutta niinhän me kaikki vuorollamme. On tilanteita ja tunteita jolloin punnitsee elämänsä valintoja, mitä niiden eteen tekisi vai teksiskö mitään. Aikuisen nuoren asiat rasittavat ehken eniten ja se voimattomuus, minkä siinä kohtaa. Välillä on pakko kilahtaa, jostain täytyy toisinaan kaivaa sympatiaa, joskus on vaan purtava tilanne ja paettava paikalta. Ja aina jaksan ihmetellä, mistä tuolla miehelläni riittää malttia, ymmärrystä ja kärsivällisyyttä minua kohtaan. Vai mahtaako rakkaus olla se syy? Hope so!

Onnekseni kevät toi lämmön ja valon. Oli ihana olla ulkona, puuhastella ja liikkua kun tarkeni ja aurinko ihan helli. Ahkerasti kävin jäähallissa vilvoittelemassa. Kivaa sekin, onhan se tärkeä (kaikkein tärkein), se joka sinne liikuttaa. <3

Mikä siinä onkaan, kun keväällä tulee niitä toimintapuuskia? Sain aikaan paljon sellaista, mitkä ovat kuuluneet "pitäis" ja "sitku" -kategoriaan. Hyvä niin, sillä nopeasti tulee taas tasapainottamaan se toimettomuuden aikakin. Näin lomalla ollessa toimettomuuteen hyydyttää tuo vallitseva säätila. En puhu hellivästä lämmöstä vaan jäädyttävästä ilmasta. Nyt on aikaa olla sisällä.

Mieleen pulpahtaa monta tarinaa, jotka haluan jakaa. Tarttisin sellaisen ohjelman, joka sanelun muuttaisi tekstiksi. Muutama teistä on saanut jo 'kuulla'. Viime päivien urakka houkuttaa jatkamaan. Kuulumisiin!






1 kommentti:

  1. Hei mahtavaa!:) Täällä odotellaan jo malttamattomana sun kirjoituksia...Tai jos kirjoittaminen tuntuu liikaa aikaavievältä, niin eikös tuo videobloggaaminen olekin enemmän in?! Sulla ois muuten hyvä "radioääni", joten senkin puoleen videointi sopisi sulle.:)

    VastaaPoista