19.1.2014

Ystävien kesken

Keväällä 2013 Ankkurissa

"Voi kanssa ystävän jakaa ilot ja surut,
liikakilot ja onnenmurut,
voi nauraa ja kuivata kyyneleet
-kaikki paremmin on mitä yhdessä teet."

Niin totta!
Meillä on ollut tapana kokoontua ystävien kesken, nauttia pöydän antimista, jakaa elämänkokemusta ja -tuntemusta, ihan vain nähdä ja kuulla toisiamme. Naisten kesken.

Kuten kuvista näkyy, ruoka näyttelee tärkeää osaa. Yleensä jokainen on tuonut haluamaansa tarjolle, osa on tehty yhdessä. Kuin huomaamattomasti seurustellen, kuohuviiniä nauttien, on taiottu mitä moninaisemmat herkut. Tapaamiset ovat poikkeuksellisesti päätyneet killittäviin mahoihin ja hersyviin nauruihin. En myöskään muista kertaa, jolloin ei olisi myös kyyneliä vuodatettu…
Kesämökkeillen Mikkelissä 2013.


Joulukuussa 2013 Karistossa.
Näissä kuvan kokoontumisissa on ollut eri ystäviä. Eikä näissä ole "kerrottu" kaikkea, sillä tärkeitä ystäviä on näiden kuvitettujen tapaamisten ulkopuolellakin. Voisin liittää tähän myös kuvan työpaikkaruokalasta tai opehuoneesta. 
Vesijärven rantabulevardilla piknikillä 2012.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että monet ystävyydet ovat säilyneet vuosien saatossa. Ihan lapsuudesta ja kouluajoista asti. On myös tullut uusia kantavia voimia, aikuisiän ja sattuman kautta. 

Meitä on elämä liikutellut moneen eri suuntaan. Toiset meistä ovat löytäneet elämänsä rakkauden, toiset ovat huomanneet sen kuihtuvan. On koettu lasten tuomat ilot ja haasteet, puolisoista puhumattakaan… Usein kilahtaa puhelin ennemmin kuin hermot. Olen voinut purkaa sydäntä ja tunnetta, toivottavasti olen osannut myös kuunnella. Tämän vuoden alku on ollut kyllä kohdallani enemmänkin antava kuin ottava.  Kiitos rakkaat <3 !

Parasta on ollut se tietoisuus siitä, että ystävät ovat olemassa. Toisten ystävien kanssa ollaan tekemisissä viikottain, toisten kanssa kokoonnutaan muutaman kerran vuodessa. Aina on helppo jatkaa siitä, mihin on jääty tai tultu. Toivon niin, että tapaamisia on edessä vielä useita ja aina yhtä helppoja. Lienee aika ryhtyä puuhaamaan…


Syysillan juustopöytä.

4 kommenttia:

  1. Voi, juuri ruokapöydästä nousin, mutta onpa vaan mielitekoaaiheuttavia kuvia! Kuola valuu suupielistä...
    Ja ystävät! Ne on niin tärkeitä. Luulen, että miehilläkin olisi parempi olla, jos muistaisivat pitää paremmin yhteyttä ystäviinsä. Voin olla kyllä ihan väärässä, mutta luulen, etteivät miehet kerro toisille miehillä samalla tavalla asioita kuin naiset.

    VastaaPoista
  2. Hieno piknik-paikka? Saitteko paljon huomiota ohikulkijoilta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä saatiin. Kukaan ei juurikaan pysähtynyt, mutta huuteluja ja uteliaita katseita riitti, ihan positiivisessa hengessä.

      Poista